Results 1 to 3 of 3

Thread: Taru Farmien Herrasta

  1. #1

    Default Taru Farmien Herrasta

    Taru Farmien Herrasta


    Luku 1 (Alaga)
    Herätys

    Heräsin aution keitaan pohjalta. Koin kovaa kipua ympäri kehoani ja olin yltäpäältä savessa. Ei mitään muistikuvaa miksi jouduin tänne ja mitä viimeisinä päivinä tapahtui. Nousen montusta ylös hiljaa välttäen kipua. Onnekseni keitaassa on vain rottia ja hiiriä. On löydettävä keino päästä takaisin hajulaisten pariin!

    Kävellessäni korkeimmalle savimontulle tähystääkseni, käyn läpi viimeviikkoa.Yrittäen jotenkin selvittää tapahtunutta. Viimeisin muistikuva on liiton lähetystyöstä kun puhuin Terrin kanssa ensi sodan suunitelmista. Havahdun ajattelustani kun näen noin sadan metrin päässä kauppavaunun, minun on saatava se kiinni! Juoksen kauppavaunut kiinni kivusta huolimatta ja kysyn minne he ovat matkalla. Kyseessä on teutoonien kauppavaunut. "´Minne olette matkalla" saan sanottua käheällä äänellä.
    -roumanin kylään. Vastaavat kauppiaat möreällä äänellään, kuten teutonit yleensäkin.
    -Passaako tulla kyytiin? Kysyn toiveikkaana.
    - Mikäs siinä kunhan emme vitkuttele pidempään, kahden tunnin päästä pitää olla perillä!
    Hyppään vaunuun ja kiitän kauppiaita kyydistä. Huohotan muutaman minuutin helpottuneena vaunussa: Nyt on ainakin kyyti takaisin liittouman pariin.

    Tyytyväisyyden hetki ei kestä kauaa. On silti kysymyksiä joihin haluan vastauksia: Miksi jouduin tänne? Miksi olen näin huonossa kunnossa? Onko Harmaajuna vielä pystyssä? Mikä tilanne on maailmanihmesodassa? Möreä teutoniääni katkaisee ajatuksenkulkuni:
    -Kuka sinä olet muuten miehiäsi, kun ryveksit savikeitailla?
    - Olen Alaga, Harmaajunan johtaja!
    Kauppiaat herkeävät nauramaan niin kovaa että ratsuhevoset pillastuvat. Naurua pidätellen kauppiaat saavat kumminkin tilanteen haltuun ja matka jatkuu normaalilla temmolla. Kauppiaista pulskin alkaa puhumaan:
    - Hyvät naurut saatiin juu, mutta kuka oikeasti olet? Jos olet taas yksi Hajun siipiliiton jäsen, turha kuvitella että voit nuoleskella Alagalta paikan pääliittoon, hän ei pidä siitä.
    - Minähän sanoin jo, olen Alaga!
    -Kerros minulle mistä lähtien liitonjohtajat ovat pukeutuneet räsäisiin vaatteisiin? Kuuluu vastaus ja kauppiaat pidättelevät nauruaan.
    Silloin vasta huomasin: Minulla ei ole johtajan vaatteitani päällä!Minut on puettu rääsyihin ollessani tajuton... Halu tietää menneistä kasvaa enemmän. Alan puhua päättäväisesti:
    - Väliäkö tuolla kuka olen. Mitä on tapahtunut viime päivinä?
    -Niin mitä olisi pitänyt tapahtua?
    - No millä tasolla Rottien maailmanihme on?
    -Luuletko että kauppiailla on asiaa kylään sisään? Me tulemme kaupungin muurille, annamme resurssit ja käännymme takaisin. Ainoa asia jonka kuulemme on taistelun ääni ja nälänhuudot.
    -Ymmärrän vastaan pikaisesti, miten saatoinkin unohtaa maailmanihmekylien turvakäytännöt.. Ei kauppiaat saa tietää mitään. Paitsi jos pystyy lahjomaan pelaajilta tietoa ekstraresursseilla, nämä ovat selvästi lainkuuliaisia kauppiaita.
    -Tiedättekö mitään viimeviikkojen tapahtumista? Taisteluista tai liittojen voimatilanteista?
    -Emme tiedä mistään mitään, juoksemme vain roumanin ja maailmanihmeen väliä jokapäivä, emme saa mitään tietoja mistään! Pienin kauppias sanoo närkästyneenä.
    Päätän olla loppumatkan hiljaa, toivon saavani vastauksia kun palaan kyliini.


    Vaikka olen yleensä levollinen korvessa matkustaessani, nyt en saanut ajatuksiani kasaan. Miten voi asiat muuttua näin nopeasti? Vielä viime viikolla makasin viljapellolla ja suunittelin Terrin kanssa ensi sotaa. Tietämättömyyden tunne on pahin. Voi olla että Haju on tuhoutunut ja Terrikin kadonnut. Mistä voin tietää? Havahdun jälleen kerran kun näen kaupungin muurit. Olemme jo lähellä roumanin kylää. Päätän lähteä omaa pääkaupunkiani kohti, mikäli se on vielä jäljellä. "Kiitos kyydistä" sanon kauppiaille ja pomppaan pois.

    Juoksen täyttä häkää 10 ruutua kohti pääkaupunkiani , kivut ovat jo hälventyneet. Suureksi helpotukseksi kyläni on vielä selvillä. Juoksen kylään sisään ja otan suuntani kohti lähetystöä. Onneksi kukaan ei tunnistanut minua, asukkaiden ei pitäisi nähdä johtajaansa tässä kunnossa. Päästessäni lähetystöön sisään sihteerini katsoo minua järkyttyneenä ja sanoo
    -Ala....Alaga.... mitä on tapahtunut??" Jatkan juoksemista ja huikkaan
    -Selitän myöhemmin!
    Nyt ei ollut aikaa. Juoksen suoraan Harmaajunan johtokunnan toimistoon, onko se enää entisellään?

    Päästessäni sisään huokaan helpotuksesta. Terri tekee paperitöitä pöydän ääressä. Hän korottaa päätänsä ja saa sanotuksi
    -Mitä hel.. kunnes keskeytän hänet: -
    Liitto on ilmeisesti vielä pystyssä, millä tasolla maailmanihmeet? Terri alkaa puhumaan huolimatta
    hänen ihmetyksestään, joka johtuu ulkomuodostani:
    -Rotat johtaa, muut ajettiin alas.

    Herään lähetystön sairaalasta, menetin tajuntani positiivisesta yllätyksestä. Johtokunnan lääkärin tutkiessa jalkojani Terri naurahtaa:
    -Tais olla positiivinen yllätys?
    -Lievästi sanottuna kyllä. Vastaan huvittuneena, Terri ottaa jälleen puheenvuoron
    - Miksi tulit niin huonossa hapessa takaisin, sunhan piti olla siällä konferenssissa ?
    Unohdin kokonaan että minun piti olla liittouman johtaja konferenssissa, tämä oli kait jäänyt väliin ollessani tajuttomana. Kerroin Terrille heti kaiken tapahtuneesta. Ihmetys näkyi hänen kasvoiltaan hänen sanoessaan
    -Miks joku sut myrkyttäis?
    Vastaan pikaisesti:
    -En tiedä mutta kuka ikinä se olikin se on tosissaan. Ne vei mun johtajan tarvikkeet vaatteita myöten. Sinne meni myös osa meidän sotasuunitelma muistiinpanoista
    -Noniin Alaga. Etköhän sä jo parin päivän päästä oo hyvässä kunnossa Lääkäri sanoo ja poistuu huoneesta, varmasti ihmeissään tapahtuneesta.

    Päätimme Terrin kanssa mennä johtokunnan kattohuoneistoon puhumaan tapahtuneista.Aloitin keskustelun liiton tapahtumista.
    -Niin liitolla mennyt normaalisti kun olin poissa?
    -Ihan normisti joo. Ei mitään aavistusta et sulle ois tapahtunut jotain.
    - No, menneet on menneitä. Nyt on keskityttävä siihen et saadaan liittolaiset keskittymään olennaiseen eli maailmanihmesotaan.
    -Sut melkeen tapettiin! Tää on selvitettävä! Terri huudahtaa.
    Silloin havahduin vasta päivän tapahtumiin: Minut myrkytettiin, löysin takaisin liiton pariin huomatakseni että sillä menee paremmin kuin koskaan. Aivan ihmeellistä. Onneksi on hyvä johtajapari, ilman Terriä olisi asiat huonommin. Lisäksi myrkyttäjä ei ottanut häntä kohteeksi, olin onnekas loppujen lopuksi.Avaan taas suuni:
    -Aivan, mutta mistä lähteä liikkeelle? Travian-maailmassa on tuhansia ihmisiä, kuka tahtoisi minulle pahaa?
    -Tiiä sitä.... mutta kyse on nyt jostain suuresta! Terri sanoi aprikoiden
    - Eiköhän mennä maaten, ehkä ollaan huomenna viisaampia?
    - Joo, laitetaan vaan kauppiaat viämään viljaa maailmanihmeeseen.

    Tämän tehtyämme kävelen vielä kierroksen liittouman yhteisellä alueella. Kaikki on kuten ennenkin, eikä kukaan tiedä tapahtuneesta. Ehkä näin on parempi. Liiton keskusteluhuoneella, foorumilla ei ole paljoa porukkaa enkä jaksa lähteä IRC-baariin viettämään aikaan. Menen
    toimistooni. Avaan kirjekuoret jotka sain ollessani poissa. Samanlaisia rutiiniviestejä kuten aina. Luonnostelin vastauksia, annan ne postivastaavalle huomenna. Katsellessani kauppiaiteni lonksuttaessa horisonttiin, en jaksa pohtia asioita jotka ovat minulle epävarmoja koska tiedän yhden asian varmaksi: Haju on tosissaan mukana maailmanihme sodassa.



    Luku 2 (Alaga)
    Ernfold

    Liittojen johtajilla on erilaisia tapoja kompensoida raskasta työtään. Osa turruttaa päänsä mallasjuomilla, toiset ooppiumilla. Eräät käyvät huorissa ja rohkeimmat joogaavat. Itselläni ei ole tarvetta turruttaa aistejani mihinkään, osaksi ehkä siksi että en ole kokenut johtajana kovia tuskia: En ole nähnyt joukkojemme sortuvan kannibalismiin omassa ww-kylässä tai nähnyt suuren teuraustuksen omissa kylissäni. Pidän kävelemisestä resurssipeltojeni laidoilla, pohtien tulevaisuuden tapahtumia sekä muistelemassa onnistumisia. Mikäli joskus koen itseni erityisen alakuloiseksi vietän laatuaikaa lemmikkini Ernfoldin kanssa. Ernfold.... Mitä tarinoita minulla onkaan hänestä jaettavana. Sankarini toi hänet minulle ollessaan ryöstämässä autiota keidasta. Hän oli juuri iskemässä villisialta hengen, kunnes katsoi häntä silmiin: Siinä oli jotain niin samanlaista kuin harmaajunalaisilla: Samaan aikaan joviaali mutta silti periksiantamaton... Aina katsomassa eteenpäin. Sankarini päätti ottaa hänet mukaansa. Heti kun sankarini tuli kotiin ja kertoi
    -Toin tuliaisia. Sydämeni suli. *love* Me näemme suoraan toistemme sieluihin.

    Moni ei ehkä tiedä mutta Ernfoldilla on tärkeä osa liiton diplomatiassa: Kun päätämme diplomaattisista suhteista viimeinen sana on Ernfoldilla. Ensin suhteesta keskustellaan johtokunnan toimistolla, tämän jälkeen minä ja Terri lähdemme lyhyeksi aikaa toimistosta pois: Meillähän on viimeinen sana asioissa. Monet varmasti luulevat että keskustelemme asian puhtaaksi ja palaamme toimistolle viimeiseen päätöksentekoon. Tosiasiasiassa menemme Ernfoldin luokse ja kysymme häneltä asiasta: "Oi Ernfold, kannattaisiko meidän tehdä rauha/liittolaisuus/sota näiden kanssa" Mikäli Ernfold röhkäisee kerran, se on kyllä. Kaksi kertaa on ei. Jos Ernfold pyörähtää ympäri hän tarvitsee lisää mietintä-aikaa. Uskokaa tai älkää, se possu ei ole kertaakaan erehtynyt!

    https://www.youtube.com/watch?v=_nnBLMdwbQQ

    Heräsin Ernfoldin röhkinään keskellä yötä, joskus tämä omaa etuaan tavoitteleva possu herättää minut tuomaan sille ruokaa.
    -Noh Ernfold, et voi tarvita ruokaa. Aurinko ei ole noussut Sanoin väsyneenä.
    Röhkiminen jatkui, tajusin että kyse oli jostain muusta. Juoksin ulos pihalle missä Ernfold oli kun havahduin suureen näkyyn....
    https://www.youtube.com/watch?v=IUvcdKGD-FM

    Näin tulilieskat ja niitä seuraavat JÄRISYTTÄVÄT pulttien äänet. "Ei perhana..... se tapahtuu" Se ei voinut olla mitään muuta kuin Maailmanihmeen tuhoaminen. Lähdin heti liiton lähetystöön, koska nyt tapahtui jotain suurta.

    Istuimme Terrin kanssa liiton lähetystöön, emme ehtineet kuin istahtaa alas kun Alagau ilmestyi paikalle. Pulssini nousi koska aina kun Alagau tuli liittomme lähetystöön on tosi kyseessä. Alagau aloitti puhumaan, täsmällisesti kuin aina:
    " Äkkiä pois täältä. Meitä voidaan salakuunnella"
    - "Kuka meitä salakuuntelisi" Vastasin, olin tottunut että Harmaajunan asiat ei monia kiinnosta.
    -" Nyt on suurempia asioita kyseessä, ei teidän normaalit örvellykset. Seuratkaa!"

    Hyvin ällistyneinä minä ja Terri lähdimme seuraamaan Alagauta , hän ei ole ennen ollut näin salamyhkäinen.

    https://www.youtube.com/watch?v=SBATrLRWySg
    Menimme lähimpään juottolaan. Istuimme laitapöydälle. Ihmetys Terrin ilmeellä kasvoi kasvamistaan. Alagau alkoi puhumaan:

    -Noniin. Täällä kukaan ei odota meidän puhuvan tärkeistä asioista:Alkkarit ja SIMS ajettiin alas. Se on nyt VM vastaan Rotat
    -MISTÄ SÄÄ VOIT SEN TIÄTÄÄ? TIAKUT ON PERILLÄ VASTA SEITTEMÄN TUNNIN PÄÄSTÄ?? Terri huusi
    -Mä vaan tiedän. Kuunnelkaa. Teillä ja Rotilla on mahikset voittoon. Mun on nyt mentävä mutta älkää lopettako taistelua.

    Laita youtubevideo pois.

    Alagau katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. Kävelimme Terrin kanssa omiin kyliimme, kävelimme samaa matkaa puolisentuntia. Vaikka keskusteltavaa olisi ollut paljon tapahtuneista olimme molemmat aika hiljaisia: Äskeiset tapahtuneet olivat shokeeranneet molemmat.

    Kävelin omaan kylääni, lähetin kauppiat matkaan maailmanihmeeseen. Huusin Ernfoldin ruualle. -RNFOOOLD RUOKAA!
    Ei vastausta.
    -TÄNNE SIKA KU ON RUOKAA!
    Ei vastausta. Säntäsin ympäri majaani, eikä sitä sikaa löytynyt mistään. Hänet on siepattu, koska Ernfold on aina vastannut kutsuihini uskollisesti.
    Jäin katsomaan Ernfoldin ruokakuppia itku silmässä. Tiesin että joku on kaapannut hänet, varmaan sama taho joka myrkytti minut. Miksi kaikki on näin salamyhkäistä? Tahdon vastauksia!!! *veryangry*



    Luku 3 (Treppu)
    Yhteydenotto

    Oli jo myöhä kun selailin sihteerini tuomia raportteja. Ne olivat normisettiä, kauppiaat olivat päässeet ihmeeseen perille, vahvistukset myös jne. Olin juuri ottamassa uutta raporttia kunnes huomasin että ikkunan takana hiippaili joku. Lähdin saman tien katsomaan kuka siellä liikku. Kun olin päässyt 10 metriä ulko-ovesta, takaani lankesi synkkä varjo. Ehdin vain kääntyä kun varjon omistaja oli jo kimpussani. Romahdimme maahan, oli pimeää enkä erottanut hyökkääjän kasvoja. Hyökkäjä karjahti:
    -Nyt sää saakelin lahop....
    Lause loppui kuin seinään. Koitti muutaman sekunnin hiljaisuus jonka rikkoi hyökkääjän huuto:
    -ALAGA?!?!?! Mut... mihi...
    Samassa tajusin että hyökkääjä oli Terri!
    -Miks sää hiippailet mun lähetystön liepeillä tähän aikaan yöstä? Kysäisin.
    -Näin että joku hiippaili täällä ja aioin yllättää hänet mut hää katoski. Terri vastasi
    -Ok. Mennään sisälle siistiytymään. Murahdin.
    Kaikki oli tapahtunut muutamassa sekunnissa. Kun astahdimme sisään ja katsahdin sihteeriini päin, näin miten hän oli kauhusta mykkä.
    -Mitä on tapahtunut? Utelin
    -Kaksi tyyppiä tuli sisään sillä välin kun olit ulkona ja he uhkasivat katkasta kaulani jos huutaisin apua. He ilmeisesti jättivät jonkun lapun teille. Sihteeri sopersi.
    Kun kävelimme kohti työhuonettamme otimme tikarimme esiin ja ja sovimme elein miten etenemme. Pääsimme ovelle ja ryhmityimme kummatkin omalle puolen ovea. Vinkkasin silmääni ja syöksyimme sisään mutta ketään ei näkynyt missään. Olimme pyörtyä hämmästyksestä.
    -Miten tää on maholista? Terri ähkäisi
    Samalla heilautin päätäni ikkunan suuntaan joka oli auki. Terri ymmärsi mitä meinasin. Pistimme tikarit pois ja aloimme lukea viestiä.

    ”Jos haluatte Ernfoldin takaisin niin saatte luvan antaa kaikki liittonne kultavarannot! Tuokaa ne
    Gernius-vuoren juurella olevalle kätkölle ja turha koettaa järjestää väijytystä! Ernfold maksaisi siitä hengellään.
    T. Kaverukset”

    -Ne saastaiset siat! Eikun hanhet! Ne saastaiset hanhet! Kiristävät Ernfold rukalla. Huudahdin.
    Terri ei sanonut mitään vaan tuijotti pöydälle. En viitsinyt häiritä hänen mietiskelyään vaan lähdin ulos huoneesta kirje mukanani. Terri lähti muutaman sekunin päästä perääni. Kävelimme läheiseen juottolaan jossa tilasimme juotavat ja istuuduimme nurkkapöytään.
    Samassa pöytään tuli eräs vanha herra huurteisen kera. Katsahdin Terriin ja Terri minuun.
    -Mitäs ukko? Terri kysäsi
    -Mitäs täs mut mulla ois asiaa teille kahelle nuorelle herralle.
    -Antaa tulla. Vastasin
    Samaan aikaa ukko venytti partansa ja sen alta paljastui Alagaun tunnistettavat kasvot. Parta hypähti
    takasin ”ukon” naamalle kun hän päästi siitä irti.
    -Nuo kaksi herraa selkäni takana tietävät jotain Ernfoldin katoamisesta. Epäilen että he eivät ole vastustajan puolella mutta...
    -Mutta mitä? Tuhahdin.
    -Olkaa varuillanne. Ruoho.
    Tiesimme mitä meidän pitäisi tehdä.
    -Ei me kaivata ruohoa. Mee muualle sitä kaupitteleen! Terri ärähti
    Kun Alagau nousi hän vinkkasi silmää ja poistui kapakasta haipakkaa vauhtia ja katosi yön pimeyteen. Kukaan ei välittänyt tapahtuneesta koska ”ruohon” kaupittelu on yleistä, varsinkin liiton johtajille. Nousimme pöydästä ja kävelimme näiden Alagaun mainitseman kahden herran pöydän ohi. ”Kompastuin” ja kaadoin omat juomat toisen kaverin syliin. Kaveri oli n.parimetrinen ja 100kg jätti jonka kasvoista kuvastui muutama baaritappelu ja muutenkin kovan elämän arvet. Toinen oli puolestaan n. 160cm ja painoi hädin tuskin 50kg. Kasvot olivat kuin juuri kivimyllystä tulleet.
    Tämä eka kaveri nousi nopeasti pystyyn ja oli lyödä minua kunnes pikkukaveri näytti hänelle että rauhotu. Isokaveri totteli pikkusta ja laskeutui takaisiin tuoliinsa.
    -Anteeksi. Saanen tarjota teille kierroksen? Sanoin
    -Okei. Isokaveri murahti
    -Baarimikko! Neljä tuoppia tähän pöytään! Vinkkasin
    Baarimikko nyökkäsi ja lähti hakeen juotavia. Sillä välin minä ja Terri istuuduimme pöydän ääreen.
    Baarinpitäjä tuli jo juomien kanssa ja toivotti hyvät illat.
    -Maistuisiko herroille sika? Terri aloitti alotti pelin samalla kun vilkuili hyyppäreitä
    -Ei kiitti, ollaan nääs vegaaneja. Pikkukaveri irvi ja veteli samaan aikaan nautaa ääntä kohti.
    -Ei edes elävä? Jatkoin
    Isokaveri mulkaisi tappavasti suuntaani ja puristi veitseään rystyset valkoisina ja lappoi haarukalla
    kananrintaa poskeensa samaan aikaan kun joi. Moniosaaja.
    -Harmi jos ei maistu possu. Meillä oli vähä aika sit hyvä sika mut sit se karkas ja me kaivattas sen etsimessä vähä apua. Terri jatkoi vihjailua.
    Isokaveri alkoi olemaan jo räjähdyspisteessä ja hän vilkaisi pikkukaveria. Pikkukaveri naputti sormiaan pöytään. Se oli merkki, isokaveri nousi ja näytti meille että seuratkaa. Seurasimme.
    Hän käveli ulko-ovea kohti ja me seurasimme pikkukaveri kannoillamme. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Ajattelivat kai että ”Taas ne hajulaiset on löytäny jotain farmeja.”
    Kun olimme päässet ulos isokaveri näytti sivukujalle. Saavuimme sivukujalle, samaan aikaan kun pikkukaveri kaivoi taskustaan jonkin paperin ojentaen sen minulle. Pikkunen veti heti perään toisesta taskutaan jonkin epämääräisen esineen ja pudotti sen maahan. Siitä alkoi purkautua savua. Savupommi!



    Luku 4 (Treppu)
    Yllätyksiä

    Kun suurin savu oli häipynyt lähdimme pikaa pikaa konnien perään. Kun saavuimme pääkadulle roistoja ei näkynyt missään, se ei tosin yllättänyt. Olimme juuri lähtemässä kohti kyliämme kunnes kuulimme erään vajan takaa huutoa. Etenimme varovasti vajaa kohti Terri vasemmalta, minä oikealta. Kurkistin varovasti vajan nurkalta ja olin pyörtyä yllätyksestä niinkuin Terrikin, ainakin mitä kasvoista saattoi päätellä. Vajan takana nimittäin olivat nämä äskeiset tupruttelijat taju kankaalla ja Heppulinen täysissä ruumiin voimissaan!!
    -Mitä sä täällä teet heppu? Sain vaivoin ähkäistyä
    -Olin pikku iltalenkillä kun nämä kaksi herraa tunkivat syliin.
    -Onks sulla yleensäki tapana harjoitella nyrkkeilyä iltalenkeillä? Terri virnisti
    -Kun saavuitte pubiin, olin huikata teidät samaan pöytään kunnes huomasin että joku vanha papparainen istuutui seuraanne. Jäin seuraamaan tilannetta. Siinä vaiheessa kun Terri hätisti papan teidän pöydästä pois myyntitykkinä tajusin että se oli Alagau koska mää tiiän että paikalliset Ruohoreiskat ymmärtävät etteivät Hajun johtajat polttele rikkakasveja. Näin myös miten Alaga ”tyri” juomat tän isonkaverin syliin. Tajusin että teillä on jotain asiaa heille. Heppulinen selitti
    Seurasin kiinnostuneena tarinaa ja Terri vähintään yhtä kiinnostuneena. Heppu jatkoi:
    -Kun olitte lähteneet ulos odotin minuutin ennen kuin säntäsin peräänne. Ihan epäilysten välttämiseksi. Saavuin ulko-ovelle ja samalla hetkellä näin kun nämä kaksi ryntäsivät savuavalta kujalta pois ja päätin napata heidät. Joten näin tässä sitä ollaan.
    -Hianosti toimittu heppu! Terri sanoi, samalla kun pysäytti ohi ajavat kahdet rattaat.
    -Todellakin! Komppasin Terriä ja autoin häntä nostamaan pikkukaverin toisille rattaille. Heppu jaksoi yksin nostaa isomman.
    -Kiitos avusta Heppulinen! Sanoin
    -Ei kestä mutta mitä te tahdoitte näistä kahdesta? Oli Hepun vuoro olla hämillään
    -Selitämme sen kunhan palaamme. Ota sää nää kaks hoitoos ja vahi ettei ne karkaa mihikää. Sijoituspaikan varmaan tiiäkkin. Terri vastasi
    -Asia selvä. Mihin te meette muute meette?
    -Gernius-vuoren kätkölle jos meistä ei kuulu moneen päivään mitään, ota joukkoja mukaan ja tule perään. Ja ainiin olet nyt hetkisen aikaa Hajujen pääpomo, luotamme että osaat homman. Sanoin Hepulle.
    Asia selvä ja kiitos. Heppu murahti
    Sen tehtyään Heppu kipusi toisen rattaan perään ja lähetti vankkurit matkaan. Hetkessä hän oli jo kadonnut horisonttiin. Kun Heppu oli mennyt hyppäsin Terrin kanssa toisiin menopeleihin.
    Terri antoi ohjastajalle ohjeet ja vaunut nytkähtivät liikkeelle.
    -Matkaa on muutama päivä, ottakaa mukava asento pomo. Ohjaaja hymähti
    Terri nyökkäsi ja rojahti heinille. Hän oli ilmeisesti Terrin alamainen tuumin ja retkahdin itsekin heinille.
    Kun matkaa oli kulunut noin puolet heräsin kolahdukseen joka kuului suoraan alapuoleltamme. Nousin istumaan. Terri näytti vielä nukkuvan kolahduksesta huolimatta. Yhtäkkiä vaunut alkoivat täristä ja heittelehtiä ja siihen Terrikin jo heräsi. Katsoin laidan yli ja näin miten toinen renkaista oli hajonnut. Samassa vaunujen ohjastaja pysäytti vaunut ja hypähti kyydistä.
    -No voi reikäleipä. Rengas hajosi! Ohjastaja sanoi sangen harmistuneen kuuloisena
    Samassa Terri hyppäsi kärryiltä alas huutaen
    -Tulkaa äkkiä pois siältä vaunujen luota ellette halua jutella Nataareiden kanssa henkeviä!
    Ja niissä jutuissa puhuttaisiin ainoastaan teidän hengistä! Terri murjaisi
    Käännähdin kauppiaan kanssa katsomaan taaksemme ja näimme miten valtava Nataari-lauma syöksyi meitä kohden. Olin juuri lähdössä juoksemaan kunnes tajusin että aikaa oli vielä sen verta että ehtisin ottaa hevoset mukaan. Olin jo valvaiden kimpussa ja sain hevoset irti. Kauppias ymmärsi ajatukseni ja hyppäsi saman hevosen selkään kuin missä minä istuin. Otin toista hevosta ohjaksista kiinni ja ryhdyin ”vetämään” sitä Terriä kohti. Terrikin oli älynnyt mitä tuumasin. Hän tuli vastaan ja hyppäsi vapaana olevan hevosen selkään. Eroa Nataareihin oli parisen sataa metriä mutta se kutistui huolestuttavaa vauhtia. Suunnistimme kohti edessä siintävää harjannetta. Kun olimme saavuttanneet sen vilkaisin taaksemme. Näin miten Nataarit pysähtyivät kärryjen luo ja alkoivat ahmia sen sisältämiä herkkuja.
    -Jatketaan äkkiä matkaa tiäs vaikka haluaisivat meidät jälkiruaksi. Terri sanoi hermostuneena
    -Vai pitäisikö sanoa jälkiruhoksi. Virnistin
    Terri hymähti letkautukselleni ja käski hevosensa matkaan. Niin tein minäkin, ilman hymähdyksiä tosin.



    Luku 5 (Treppu)
    Kohti suden suuta

    Nuotio räiskyi iloisesti. Tuijotin sitä ja mietiskelin mitä kaikkea tämän viikon aikana olikaan tapahtunut. Minun myrkytys, Ernfoldin kidnappaus, Maailmanihmeen tuhoaminen. Vilkaisin Terriä ja ihmettelin että hän oli säilynyt ilman mitään sen suurempia harmeja ainakin tähän mennessä. Olin iloinen siitä mutta myös hämilläni. Jos nämä mystiset pahantekijät haluaisivat kaataa Hajun niin mikseivät he olleet iskeneet Terriin? Vai iskevätkö he myöhemmin? Halusivatko he vain tehdä kiusaa minulle? Miksi? Päässäni pyöri kymmeniä kysymyksiä joihin halusin vastauksia mutta ensin meidän oli saatava Ernfold takaisin. Voi miten kaipaankaan sitä sikaa ja sen ruan kinuamisia. Silmäluomet tuntuivat kuin niissä olisi ollut 100kg painot, olimmehan ratsastaneet yli päivän. Päätin ruveta nukkumaan koska aamulla pitäisi jatkaa varhain matkaa. Hetkessä olinkin jo täysin unessa.
    -Herääs ny viä tän päivän aikana. Tunnistin Terrin äänen
    Kohottauduin istuvalteen ja katselin aurigonnousua. Terri oli keittänyt kahvit minulle ja kauppiaalle sekä itselleen kaakaota, kahvia kun hän ei juo. Hörppäsin kahvia ja vilkuilin ympärilleni. Kaikki näytti rauhalliselta.
    -Mitä kello on? Kysäisin väsyneenä samalla kun pakkailin tavaroita reppuuni. Jos ihmettelet mistä me yhtäkkiä olimme reput hommanneet niin vastaus kuuluu että ennenkuin lähdimme kohti Gerniusta, käväisimme äkkiä kotona pakkaamassa tavaroita.
    -Vähän yli viisi aamulla, Terri ähkäisi
    Kun olin saannut kahvit juotua ja repun pakattua, hyppäsin hevosen selkään. Terri höpötti vielä jotain kauppiaan kanssa. Kauppias heilautti meille kättään ja huikkasi onnea matkaan. Sen tehtyään hän lähti palaamaan sitä reittiä mitä eilen tulimme. Terri heitti reppunsa selkään ja hyppäsi itsekin hevosen selkään.
    -Meillä onkin tänään pitkä matka taivallettavana. Sanoin
    -Jep, päivä tultu, päivä edessä. Terri lausahti
    Lähdimme matkaan. Kului tunti, kului toinen kunnes Terri kysäisi:
    -Muistakko sen kaksikon siältä baarista?
    -Muistan. Murahdin
    -Eiks sustakin niissä kahes ollu jotain tuttua? Terri pohti
    -Kyllä. Hmm jotain tuttua niissä kieltämättä oli. NYT KEKSIN! huudahdin
    -No? Terri sanoi malttamattoma
    -Muistakko mitä sihteerini sanoi silloin sen sun ”hyökkäyksen” jälkeen? Sinne tuli isokaveri ja... En saannut lausettani loppuun kun Terri älähti:
    -Pikkukaveri! Niin tiätenkin.
    -Pitäisikö meidän kääntyä taikaisin? Ne voi olla ne sieppaajat!
    -Nää, en usko. Miksi isot kihot likaisivat sormiaan kentällä jos saavat olla mukavissa työhuoneissakin? Terri heitti
    -No entäs me? Pistin takaisin
    -Mehä ollaan maan matosia joita Ernfold syö iltapalaksi mutta silti ollaan rientämässä sen avuksi. Terri sanoi hieman ivallisesti
    Terri oli oikessa viime kädessähän liiton ratkaisut olivat Ernfoldin käsissä.
    -Mitenkähän tässä käy? Kun eihän meillä ole kultaakaan mukana, pelkkää hopeaa ja ei sitä tiiä ovatko nämä nappaajat lojaaleja työmyyrilleen. Pohdiskelin
    -Nii-in. Mutta emmeköhän me kaksi jotain keksi. Terri sanoi ja kaivoi repustaan juotavaa
    Kului jälleen muutama tunti kunnes edessämme siinsi keidas.
    -Hei, tuolla näkyy keidas! Nyt voimme hetken levätä ja täyttää vesi varastojamme. Huudahdin iloisena
    -Jep ja se näyttää vielä kaiken kukkuraksi autiolta! Terri huudahti vähintään yhtä iloisena
    Saavuimme keitaan luo. Jätimme hevoset juomaan ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Keitaalla näkyi pelkästään hiiriä ja rottia. Nousimme savimontun harjanteelle ja tyrmistys oli melkein täydellinen! En tiennyt kumpi oli isompi monttu, suuni vai eteen levittäytyvä savilouhos. Louhos oli toistasataa metriä pitkä, kolmesataa metriä leveä mutta syvyyttä oli vain n.20m. Se oli suht keskikokoinen mutta se ei ollut hämmästyksen aihe vaan se että pohjalla oli iso Nataarien-leiri!
    Katsahdin Terriä kohti joka oli jo mennyt suojaan pensaan taaksen. Suunnistin saman alkukasvuston
    taakse.
    -Mitä halvattua nää täällä tekee? Terri murahti
    -En tiedä mutta siitä ois kiva saada selko. Vastasin
    Olimme hetken hiljaa ja mietimme mitä tehdä. Terri nykäisi yhtäkkiä hiastani ja osoitti koivu tiheikön luo. Aluksi en nähnyt mitään kunnes erotin tiheikön keskellä jonkin hahmon. Se oli Nataarien vahtimies. Matkaa häneen oli noin 100m.
    -Odota 10 minuuttia jos et huomaa merkkiäni aikasemmin, kiinnitä vartian huomio jotenkin tähän suuntaan. Terri kuiskasi
    -Mitä aiot? Ihmettelin
    Samassa Terri väläytti metristä puukalikkaa. Tajusin mitä hän aikoi. Hän lähti liikkeelle. 10 minuuttia voi olla tuskallisen pitkä tressaavassa tilanteessa. Minuutit matelivat ja odottelin. Sydämeni alkoi pamppailemaan kun huomasin Terrin olevan jo vartijan takana ja heilauttavan kättään. Aloin katkomaan oksia ja viskelemään käpyjä. Vartijan huomio kiinnittyi suuntaani ja samassa Terri kumautti vartiomiestä takaraivoon. Aloin valua heitä kohti. Pääsin yllättävän nopsasti paikalle vaikeasta maastosta huolimatta. Terri oli riistänyt sotisovan sotilaan yltä, muut vaatteet hän sentään oli jättänyt raukan päälle. Hän heitti vaatteet minulle ja aloin kiskomaan niitä ylleni. Hetkessä olin jo saanut raskaat varusteet päälle.
    -Valmista? Terri kysyi
    -Kuin Hajun johtaja sotaan! Irvistin
    Terri irvisti takaisin ja sanoi:
    -Sää varmaan tiiät mitä tehä? Kun lähette liikkeelle mää seuraan hevosten kanssa perässä.
    -Entä jos mää jään kiinni? Utelin
    -Älä huali, mää hommaan sut sitten vapaaksi. Ota ny tää kaveri mukaan ja mee. Terri sanoi
    Lähdin matkaan.
    -Ole varovainen ja onnea matkaan! Terri huudahti vielä perääni
    Käännyin ja näytin peukkua. Matka kohti suden suuta oli alkanut.



    Luku 6 (Treppu)
    Kapteeni Vallila

    Hiki valui pitkin kasvojani osittain jännityksestä ja osittain siitä että jouduin raahaamaan mukanani Terrin kalauttamaa Nataaria. Saavuin leiriin ja vastassa oli kaksi vartijaa. Oikean puoleinen oli nauttinut huomattavat määrät ruokaa ja se näkyi hänen vatsastaan. Vasuri oli pitkä kuin nälkävuosi ja takatukka rehotti kypärän alta. He näyttivät että minun olisi pysähdyttävä. Tuhdimpi heistä kysäisi:
    -Tunnussana?
    -Kolea hanhi
    -Selvä. Mitä hänelle on tapahtunut? Vasuri heitti
    -Hän joutui jonkun hullun gallin hyökkäyksen kohteeksi. Kun galli näki mut se lähti juoksu jalkaa pakoon.
    -Okei. Mene johtajan luokse raportoimaan tapahtunut, me kyllä viedään Tomppa hoitoon.
    -Mistä erotan hänet? Mut lähettettiin tänne vahvistukseksi niin en tunne porukkaa. Valehtelin härskisti
    -Hän on raamikas ja tumma tukkainen. Kysele vaan Kapteeni Vallilaa.
    Nyökkäsin ja lähdin matkaan. Silmäilin ympärille ja kun käänsin katseen harjanteen päälle näin miten Terri pujahteli pensaasta toiseen seuraten minun liikkeitä, varmistaakseen minun turvallisuuden ilmeisesti. Hymyilin vienosti ja huomasin tulleeni ison teltan eteen. Teltan sisältää kuului jykevää huutoa jonka Terrikin varmaan kuuli ehkä jopa Heppulinenkin. Ovella seisoi vahti kummallakin puolen. Utelin heiltä:
    -Asustaako Kapteeni Vallila täällä?
    -Riippuu kuka kysyy. Kyrmynenäinen vahti sanoi
    -Alexei Muhonen. Keksin itselleni alteregon lennossa.
    -En ole kuullukkaan. Kyrmynenä jatkoi
    -Eipä kai tollane ovivahti kuulekaan meidän tosisankarien nimiä. Piikittelin
    Kyrmy alkoi olemaan selvästi jo täynnä minua vaikka olimme tavanneet vasta vajaa minuutti sitten.
    -Luulekko olevasi nokkelakin? Kyrmy jatkoi
    -Ehkä nokkela mutta nokkavuudessa sää viet voiton. Annoin vastapalloon
    Olisin joutunut turvautumaan nyrkkeihini ellei joku ilmeisesti isokiho olisi astunut teltasta ulos. Vahdit tekivät kunniaa ja päätin tehdä perässä.
    -Kukas on tämä rimppakinttu? Kiho jyrähti
    -Alexei Muhonen sir! Vastasin
    -Olekkos sie niitä täydennys miehiä vai? Iso kiho kysäisi
    -Olen sir. Murahdin
    -Tervetuloa joukkoon Alexei! Mie oon Veikko Vallila arvoltani Kapteeni. Ja mua puhutellaan sitten Kapteeni Vallilaksi. Asia selvä? Vallila sanoi
    -On sir! Sanoin ja jatkoin:
    -Mulla olikin teille asiaa Kapteeni Vallila.
    -No? Kapteeni kysyi hieman hämillään
    -Siitä ei sovi puhua kaikkien kuulen... Sanoin puoliääneen ja virnistin kyrmynenän puoleen. Hän ei ollut huomaavinaan. Kapteeni nyökkäsi ja ohjasi minut sisään. Annoin selityksen ja häivyin teltasta puoltatuntia vanhempana. Seurasin kapteenin ohjeita nukkumisteltoilla. Matkalla pohdiskelin asioita kuten miten Ernfold voi? Terristä en ollut huolissani hän kyllä selviää kunhan pysyy tarpeeksi kaukana leiristä. Eniten kuitenkin mietitytti mitä kokisin vielä matkalla. Aluksihan meidän piti mennä pelastamaan Ernfold mutta tässä sitä ollaan vakoilemassa Nataareja!! Olin liian väsynyt miettimään enempää. Ilmoittauduin teltoilla ja menin nukkumaan.



    Luku 7 (Treppu)
    Kätkö

    -Hälytys! Tunkeilija!
    Siinä olivat ne kaksi sanaa joihin heräsin johonkin aikaan yöstä. Olin hetken unen tokkurassa enkä tajunnut mitä tapahtui. Luulin jo hetken että olin jäännyt kiinni mutta se pelko hävisi hetkessä kun näin miten kaikki ryntäsivät ohitseni. Puin äkkiä varusteet päälle ja kiirehdin ulos. Ulkona näin miten yksi jättiläismäisistä katapulteista romahti. Leirissä oli täysi hälinä päällä. Käytin sitä hyväksi ja lähdin juoksemaan kohti Kapteeni Vallilan telttaa. Ryntäsin varomatta sisään koska olin nähnyt Vallilan hetki sitten pulttien luona. Katsahdin pöydälle ja näin kasan karttoja. Sieppasin ne reppuuni. Olin juuri lähdössä kun huomasin eilisin kyrmynenän ovella.
    -Mitäs sää luulet tekeväsi? Kyrmy äyskähti
    -Lähteväni litomaan! Virnistin ja potkaisin sivullani olevani teltan tukipylvään nurin. Kiitin onneani että se kaatui. Juoksin teltan takaosaa kohden ja syöksyin telttakankaan alitse. Kuulin kuinka kyrmy kirosi takanani. Juoksin minkä kintuistani pääsin. Yhtäkkiä joku nykäisi olkapäästäni ja rojahdin maahan. En aikaillut vaan heilautin jalkojani ja kamppasin pahoinpitelijäni. Hänkin rojahti alas, ilmeisesti häntäluulleen mitä manauksista päättelin. En jäänyt heristelemään sormeani tuollaisen kielenkäytön takia vaan pinkaisin uudelleen juoksuun. Pian olinkin jo päässyt mäenjuurelle. Vilkaisin taakseni ja lähdin kipuamaan ylöspäin. Matka tuntui ikusuudelta vaikka matkaa olikin vajaa parikymmentä metriä. Päästyäni ylös huhuilin Terriä mutta vastausta ei kuulunut. Lähdin kohti keitaan laidalla olevaa lammikkoa. Kun olin kulkenut hetken matkaa alkoi takaani kuulua katkeilevia risuja ja raskasta huohotusta. Käännähdin katsomaan tulijaa joka oli Terri. Hetkessä hän olikin jo pyyhältänyt ohitseni, päätin itsekin lähteä taas juoksuun. Terri jo odotti hevosen selässä kun huohotin paikalle ja hyppäsin hevosen selkään. Sanaakaan sanomatta kummatkin käskivät hevosensa matkaan. Hetken kuluttua avasin sanaisen arkkuni:
    -Mitä halvattua tuolla oikein tapahtu?
    -Jaa-a. Terri sanoi hieman ujosti mutta jatkoi: Saitko jotain selville?
    -En välttämättä mut se nähään pian kun tutkitaan tuota mun repun sisältöö. Vastasin
    Terri katsahti kysyvästi muttei sanonut mitään. Ratsastimme läheisen metsikön suojaan. Avasin reppuni ja heitin kartat maahan. Terri oli jo salama niiden kimpussa.
    -Voi jukoliste! Näähä oli matkalla koordeihin 15|-15! Terri älähti
    -Ok. No meidän on jatkettava matkaa kohti kätköä. Sanoin mietteliäänä
    -Jep. Terri nyökkäsi
    Olimme jo muutaman tunnin päästä Gernius-vuorenjuurelta.
    -Mun kannattaa mennä yksin kohtauspaikalle. Sanoin
    -Miks? Terri sanoi ihmeissään
    -Jos heillä on Ernfold mukana, voit koettaa pelastaa hänet. Ja jos mää en saapus paikalle se olisi vähintään epäilyttävää.
    -Jep. Mää seuraan sua etäältä sitten.
    Terri lähti painumaan etäämälle ja minä kohti kätköä. Olinkin jo perillä muutaman miuutin kuluttua. Ketään ei näkynyt. Ratsastin kätkön vierelle ja huudahdin:
    -Okei epatot! Tulkaa esiin ja antakaa Ernfold takas!
    Kuulin sian vaimean röhkäisyn. Ernfold! Samassa metsikön suojista tuli esiin isot rattaat joita ohjasti kaapin kokoinen köriläs. Hän ajoi vaunut n.10m päähän minusta ja pysähtyi.
    -Sääkö oot se Alaga? Tulija hörähti
    -Kyllä. Missä Ernfold?? Kivahdin
    -Se on tuol takana ja täysissä sieluun ja ruumiin voimissa. Kaappi vastasi
    -Kulta on kätkössä. Hae se ja anna Ernfold takaisin. Ärähdin
    -Älä sää juippi mua ala komenteleen! Mää oon tän tilanteen herra ja hidalgo, mulla on sun saastainen sikakin! Hän huudahti
    -Vai onko? Sanoin ivallisella äänensävyllä
    -Mitä sää juippi vihjailet? Väitäksää mua idiootiks? Kaappi kakisteli
    Samassa Terri ratsasti vaunujen ohi Ernfold mukanaan. Hyppäsin äkkiä satulaan ja laitoin hevoseni vauhtiin. Äskeinen riitakumppanini oli kuin ällikällä lyöty. Vasta hetkenpäästä hän tajusi lähteä takaa-ajoon mutta siinä vaiheessa meillä oli jo sen verta pitkä etumatka että hän luovutti melkein heti.
    -Eikö heillä ollut vartioita vankkureissa? Kysäisin Terriltä
    -Oli mutta hän ei uskaltanut äännähtääkään kun hyppäsin sisään. Hän vain toljotti kauhuissaan.
    -Näki kai hullun gallin. Virnistin
    Terri hymähti ja sanoi
    -Aikovatkohan perustaa takaa-ajo ryhmän?
    -Varmaan ja sen takia meijän pitää päästä äkkiä kotiin. Vastasin
    Suunnitelmanne sujui loistavasti. Ernfoldikin oli kunnossa, nyt meidän pitää vain päästä takaisin liittolaisten pariin ennenkuin sieppaajat saavat takaa-ajoryhmän kasaan.



    Luku 8 (Treppu)
    Taistelu

    Ratsastimme yötä myöten ja päivää vasten. Vain hetkittäin pidimmi pieniä lepotaukoja jotta hevoset voisivat juoda. Olimmekin jo kahden yön ja yhden päivän jälkeen kotikonnuillamme. Matkaa oli enää noin kilometri kun kuulin takaamme veret seisauttavan huudon. Käännyin ja näin miten tuhansia ratsastajia ilmestyi läheisen kukkulan takaa. Ärjäisin hevoseni huimaan laukkaan kuten teki Terrikin. Hevoset olivat kuolla väsymyksestä mutta ne eivät luovuttaneet niinkuin emme mekään. Saavuimme Maa13:n porteille ja huusin
    -Avatkaa portit ja käskekää armeija muureille!
    -Kuka käskee? Vartiomies kysäisi
    -Alaga! Ja jos et avaa portteja nyt niin seuraavat portit mitkä näet ovat taivaan portit! Karjuin
    Vartiomies säikähti ja alkoi aukaisemaan porttia. Matkaa takaa-ajajiin oli enää muutama sata metri.
    Portti avautui ja me syöksähdimme sisään.
    -Tänne hyökätään! Kaikki miehet asemiin! Karjuin ja hain sotavarusteeni lähetystöstäni, annoin Terrille varakamppeeni. Juoksimme lähetystöstä ulos ja ulkona oli jo täysi rähinä päällä. Ryntäsin ylös muureille, Terri vanavedessäni.
    -Hakekaa tervapadat, teroittakaa miekat, tappakaa kaikki!! Huusin adrealiinin vallassa
    Terri oli vetänyt jousipyssyn esiin ja alkanut nitistämään vihuja. Tein saman ja mieleeni tuli: ”Missä Ernfold???”
    -Terri! Missä Ernfold? Ulvahdin
    -Lähetystössäsi! Terri huusi ja noukki uuden nuolen selkärepustaan.
    Samassa kuulin kaamean jytkähdyksen ja tunsin miten muuri vahahti. Aloin juosta rappusia kohden, samalla kun vinkkasin muutaman miehen mukaani. Tulin portin eteen ja näin miten se oli murtumassa.
    -Leegot eteen, jousimiehet taakse! Käskytin alaisiani
    Kun portit antoivat periksi kaikki legioonalaiset syöksyivät kohti raakalaisia joita tulvi sisään. Juoksin taistelun sekaan, samalla kun etsin Terriä katseellani. Näin hänet ampumassa portin yläpuolelta nuolia vihollisten niskaan kymmenien muiden tavoin. Ilma täyttyi kauhun huudoista ja tuskan ulvahduksista. Katsahdin ylös ja näin miten yksi pulttien viskaamista kivistä tuli suoraan Terriä kohti!
    -Terri! Takanasi! Huudahdin
    Terri hypähti sivuun mutta ei ehtinyt väistää tarpeeksi jotta kivi ei olisi osunut häneen. Isku oli onneksi pieni raapaisu tosin sekin riitti pudottamaan Terrin muurilta alas. Jähmetyin niille paikoilleni, tuntui kuin koko maailma pysähtyi kun näin uskollisen johtajaparini syöksyvän kohti kuolemaa. Matkaa oli enää muutama metri kunnes lähdin juoksemaan häntä kohti, en millään ehtisi pelastaa häntä mutta olin niin epätoivoinen että koetin silti. Terri putosi maahan ja samalla kuului sian tuskainen rääkäisy. SIAN?? Kiristin vauhtia ja näin miten Terri jo kokosi itseään. Hän käännähti katsomaan minkä päälle oli tippunut. Terri oli tippunut Ernfoldin päälle!! Saavuin paikalle ja kysyin
    -Sattuiko pahasti?
    -Nää vähä jysähti mut kuis Ernfold? Terri vastasi
    -Sen lääkäri saa päättää. Äännähdin
    Katsoin taakseni ja näin miten vihollinen alkoi perääntyä. Nostin Ernfoldin syliini että voisin kuljettaa hänet tohtorin pakeille. Terri läksi katsomaan oliko tullut vankeja. Katsoin Ernfoldia ja näin miten se kärsi, oli pidettävä kiirettä.



    Luku 9 (Treppu)
    Jälleentapaaminen

    -Ennuste näyttää synkältä. Tohtori sanoi varovaisesti
    En vastannut mitään, katsoin vain Ernfoldia, samalla kun mietin asioita.
    -Alaga, tuu kuulusteluhuoneeseen kun ehdit. Terri huikkasi ovelta, jatkaen
    -Miten Ernfold voi?
    -Kehnosti. Ynähdin ja lähdin ovea kohti.
    -Vankeja tuli kymmenen. 9 rivisotilasta ja yksi isokiho. Terri sanoi kun kävelimme kohti kuulusteluhuonetta.
    -Isokiho? Kuinka iso? Kyselin
    -Kapteeni arvoltaan. Terri sanoi ja avasi kh:n oven.
    Leukani olí loksahtaa sijoiltaan kun näin kuka istui keskellä huonetta pöydän takana. Se oli Kapteeni Vallila! Hänen ilmeensä oli myös hämmästynyt. Vyyhti alkoi selvitä pikkuhiljaa.
    -Sinä! Ulvahdimme samaan aikaan.
    -Tunnette siis toisenne? Terri kysyi hämmästyneellä äänensävyllä
    -Kyllä. Hän oli mun ”komentaja” siellä natskujen leirillä. Älähdin
    Aloitimme kuulustelun.
    -Miksi hyökkäsitte kylääni? Ärähdin ja mulkaisin Vallilaa ilkeästi
    -Ei kuulu sulle ”Muhonen” , vai mikä sun nimi onkaan. Vallila sanoi happamasti
    Sairashuoneesta kuului sian rääkäisy. Vallilan ilme muuttui kovasta hämmästyneeksi
    -Eikö ton sian pitäny olla kuol... Hän keskeytti lauseensa kun huomasi ajavansa itseään pussiin.
    -Tiädätte siis jotain Ernfoldin sieppauksesta? Terri kysyi
    Vallila oli hetken hiljaa ja mietti. Hän taisi tajuta tilanteensa ja sanoi
    -Okei jos mie pääsen täältä ehjänä niin kerron kaiken.
    Nyökkäsin ja Vallila alkoi kertomaan
    -Meijän oli tarkoitus siepata ja tappaa tuo kovan onnen sika sekä tuhota samalla koko Harmaajuna! Lähetin kaksi parasta miestäni matkaan mutta heitä ei kuulunut viikkoihin niin päätin tulla kostamaan heidän kuolemansa.
    -Mutta he vetivätkin välistä ja emmekä me tappaneet heitä. Sanoin
    -Mitä koetat sopertaa? Vallila murahti
    -Hän koettaa selittää että he sieppasit kyllä Ernfoldin mutta vaativatkin siitä lunnaita sekä ettemme ole raakalaisia. Terri selitti
    -Ne.. ne.. paskiaiset! Jos he olisivat tehneet kuten käskin, homma olisi jo hoidotettu Vallila sanoi kiihtyneenä
    Jätimme Vallilan kiroamaan pettureitaan ja lähdimme huoneesta.
    -Vallila siis halusi siis tappaa Ernfoldin ja sillä tavoin kaataa Hajun. Aloitin
    -Mutta sieppaajat alkoivat vaatimaan lunnaita. Terri säesti
    -Sieppajia oli oltava enemmän koska nappasimme kaksi ja kaksi oli meitä vastassa kätköjen luona. Ja voivatkohan sieppaajat olla myös myrkyttäjiä?
    -Jep. Käydään kattomassa miten ne pikkukaveri ja isokaveri pärjäävät.
    Örähdin samaa mieltä olon. Saavuimme pian selliosastolle jossa ”vieraamme” majailivat.
    Nyökkäsin Hepulle tervehdyksen ja sanoin vangeillemme
    -Terve mieheen. Laulattaako?
    -Ovatko kertoneet mitään? Terri kysyi Heppuliselta joka istui selliä vastapäätä
    -Ovat. He kertoivat olevansa lunnaan vaatimis-ryhmä. He sopersivat myös jotain kahdesta muusta tyypistä. Heppu kertoi
    -Heitä emme kyllä saa enää kiinni. Vastasin alakuloisesti.
    Tapaus oli muuten selvitetty mutta oli enää yksi asia mikä ihmetytti. Miten päädyin savikuoppaan?
    Kuka sen teki ja ennen kaikkea miksi?



    Luku 10 (Treppu)
    Harmaajuna

    -Miksi te myrkytitte ja ryöstitte hänet? Kenelle työskentelette? Vai onko teidän takana ketään isokenkästä? Näihin kysymyksiin haluan saada vastaukset. Terri lateli kaveruksille jotka istuivat ison, puisen pöydän takana.
    Huoneessa Terrin ja kaksikon lisäksi olivat minä ja Heppu.
    -Ei me tiedetä siitä mitään! Isompi ärähti
    -Mistä? Terri jatkoi
    -Siitä myrkytyksestä ja rosvouksesta! Isokaveri jatkoi
    -Mistä ihmeen rosvouksesta? Terri oli ihmettelevinään
    -No siitä kun tolta ryöstettiin vaatteet ja vihkonen! Pikkunen sanoi kärttyisästi
    -En puhunut mitään vaatteista ja vihkosesta. Terri murahti
    -Puhuittapa! Iso koetti pelastaa vielä tilannetta.
    -Puhuinko? Terri käännähti katsomaan minua ja Heppua. Pudistimme päitämme.
    -Mut.. siis.. äh. Olkoon, kaikki on mennyt jo päin honkia niin yhtä hyvin me voidaan tunnustaa. Pienikaveri sopersi
    -Antaa tulla. Terri sanoi viekas ilme kasvoillaan.
    -Meidän piti kaataa Haju. Ja olimme suunnitelleet kaiken etukäteen. Tapahtumat etenivät näin:
    Alaga oli mennyt erääseen motelliin lepäämään, olimme seuranneet häntä koko matkan. Kun hän seuraavana päivänä jatkoi matkaa, me syöksyimme kimppuun ja huumasimme hänet. Se onnistui täydellisesti! Kun aloimme kantamaan Alagaa savikuopalle, hänen taskuistaan putosi jokin vihkonen. Ajattelimme että vaatteissa voisi olla lisää kätköjä ja varastimme vaatteekkin. Puimme hänen päälleen vaihtokuteemme. Suunnitelman seuraava osa oli tappaa sikanne.
    -On hänellä nimikin! Ernfold! Ärjähdin väliin
    -Haluutteko ettän kerron mitä tapahtui? Pikkunen sanoi
    Huitaisin kädellä että jatka vaan.
    -Jos olisimme totelleet Vallilaa olisimme tappaneet sen mutta halusimme rikastua ja päätimme vaatia siitä lunnaita. Ja lopun tiedättekin. Pikkunen sai selostettua loppuun.
    -Miksi valitsitte juuri minut? Ettekä Terriä tai Heppua? Kysyin
    -Koska koemme että sää oot Hajun se The Boss. Iso murahti.
    Viimeinenkin mysteeri oli selvitetty. Nyt saatoin huokaista helpotuksesta mutta vain hetkeksi koska en tiennyt selviytyykö Ernfold? Lähdin kohti huonetta missä Ernfold sijaitsi, Terri perässäni.
    Kun aukaisin oven huoneessa oli joku outo henkilö. Kuljin häntä lähemmäksi mutten tunnistanut hänen kasvojaan joita peitti huppu. Terri tuli vierelleni ja ulvahti
    -KK! Mitä jätkä?
    -Mitäs täs. KK vastasi
    -Mitä sää täällä teet? Terri kysyi innostuneena
    -Tulin tapaamaan ystävääni ja hänen kaveriaan. KK vastasi, samalla kun nosti hupun kasvoiltaan ja sanoi virnistäen
    -Päällikkö Alaga, otaksun?
    -Kyllä. Sanoin ja kättelin Terrin ystävää
    Katsahdin Ernfoldin vuoteelle. Ernfold oli hävinnyt!
    -Missä Ernfold? Ei kai... älähdin melkein kuiskaten
    -Se on ulkona viilettämässä. KK sanoi hymyillen
    -M... M... Miten? Tiukkasin
    -Annoin sille erästä juomaa joka nopeuttaa paranemista. Hän vastasi
    Olin pullahtaa itkuun kun halasin KK:ta. Hän oli pelastanut Ernfoldin joka oli pelastanut Terrin!
    -Lähetäänkö paukuille? Terri sanoi
    Nyökkäsin. Huoneeseen olivat tulleet myös Alagau ja Heppu. Lähdinmme koko kööri (minä, Alagau, Terri, Heppulinen, KK ja tietysti Ernfold) läheiseen baariin. Saavuimme juottolaan muutaman minuutin kuluttua ja tilasimme huurteiset. Porukka oli taas koossa!

    Loppu
    Last edited by Treppu; 08-10-2014 at 03:14 PM.
    HaJu is back? Nope but maybe some day! Tappara <3

  2. #2

    Default

    Elikkäs mää ja Alaga kirjotettiin aikamme kuluksi tälläinen tarina. Suluissa on luvun kirjottajan nimi. Toivottavasti tykkäätte
    Pahoittelen todennäköisiä kirjoitusvirheitä.
    HaJu is back? Nope but maybe some day! Tappara <3

  3. #3

    Default

    Mistä löytyisi jatko-osa? Oli ihan mielenkiintoinen tarina.

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •